Karkkis

Minä olen aina luullut, että tuo kaason/kaasojen pukujen maksaminen olisi tuolta jenkkilästä peräisin. Kun itse en näe siinä mitään järjkeä, että minä maksaisin kaason puvun. Enkä näe siinäkään järkeä, että määräisin kaasoni pukeutumista jotenkin, koska tiedän, että hän on huipputyylikäs! Kai jos pukeutumista määrättäisiin jotenkin olsii fiksua auttaa tai kustantaa kokonaan.

Tämä ei ole meillä kyllä kakun vaan pipareiden koristeena, koska kakkuun ei oikein sovi koriste päälle, mikäli saamme haluamamme. Tämän ketjun lukaistuani innostuin väsäämään nämä hiirulaiset fimosta ja cernitistä. He ovat sama pariskunta kuin tuossa minun nimimerkkini alla meidän keksimästä sadusta. Fimo ja cernit muuten toimivat hyvin vielä vuosia kaapissa olleinakin! Vanhimmat taitavat olla kymmenen vuoden takaa! Ehkei ihan, mutta useamman vuoden kuitenkin.

No alkuun täytyy heti kertoa, että otan miehen nimen. Se ajatus on aina ollut ja plaaplaaplaa. Jokatapauksessa haluan ehdottomasti yhteisen nimen, enkä varsinkaan yhdysnimeä kun etunimikin on jo tarpeeksi pitkä ja hankala. Mutta tavallaan meillä se naisen sukunimi oli vaihtoehto. Ollaan puhuttu nimittäin, että jos mun sukunimi olisi joku tosi hieno ja harvinainen, niin oltais otettu se käyttöön. Sitten oltais Herra ja Rouva Von Toffel tai muuta hienoa. Ehkä jopa jos mulla olis äitini tyttönimi, voisin haluta sen meille kun se on niin hauska ja harvinainen (mut ei sentään mikään Von-alkuinen). Mutta silti, haluan miehen nimen koska se sointuu nimiimme paremmin ja siinä on särmää enemmän kuin omassani. Tämä teksti saa minut kuulostamaan siltä, että olen äärimmäisen turhamainen nimeni suhteen! Ja täytyy vielä loppuun mainita että jos sulhaseni sukunimi olisi minun korvaani ihan kamalan kuuloinen, esim. Nänimäinen, niin pyytäisin häntä ottamaan oman nimeni. Tosin suostuisin varmaan ottamaan tuonkin jos sulholle olisi oikein kunnian kysymys. Muoks. Asia tarkistettu. Tai no, ihan lopullista vastausta en saanut, mutta kyllä kai suostuisi tuossa "miehen nimi on ruma" tapauksessa vaihtamaan mun nimen. Tosin piti tuota Nänimäis esimerkkiä lähinnä hassuna. Riippuu kuulemma siitä, paljonko nimi olisi aiheuttanut traumoja! Ja voisinhan vielä lisätä ihan vakavan mielipiteen hieno nimi/huono nimi -perustelujeni lisäksi. Henkilökohtaisesti minusta tuon oma.n nimen ottaminen perheelle ei olisi minun elämässäni niin suuri asia, että se kannattaisi tehdä vain koska silloin olisin nykynainen enkä menisi vanhaan muottiin. Se olisi lähinnä tekoradikaalia, sillä minulla ei ole mitään syytä jättää nimeäni ja kun vanha käytäntö on ottaa miehen nimi, niin sillä mennään.

Atsalean ja Antoniinan on erityisesti minun makuuni, kaikki hienoja!

Onko joku uskontokunta sitä mieltä että "parempi harrastaa seksiä alaikäisenä avioliitossa"? Anskutinhan on monta kertaa sanonut että alaikäisenä seksin takia kiirehtiminen naimisiin on huono asia, eikä mitenkään "pyhää". Nuo syyt avioliittoon odottaiseen taas on niin moninaiset, etten ala niistä tässä väitellä. Minunkin henkilökohtainen mielipiteeni on se, että lain ei pitäisi tehdä poikkeusta muuten kuin ehkä noissa tapauksissa, että on alettu odottaa lasta ja halutaan ehdottomasti naimisiin. Ei siksi, että ketjun aloittajan avioliitto olisi solmittu vääristä syistä, mutta koska jonkun voi olla. Laki suojelee sillä 18-v rajalla ihmisiä, ettei tulisi niitä epäonnistuneita vääristä syistä solmittuja alaikäisten liittoja. Vaikka se 18 on nuori, niin siihen asti odottaminen ja sen noudattaminen osoittaa myös tiettyä kypsyyttä, että pari tajuaa, miksi se raja on siinä eikä yritä sitä rikkoa. Laki ja moraali pitävät yllä järjestystä ja rajat suojelevat ihmisiä. Ei ainakaan mun kokemuksen mukaan seksin odottaminen tee suhteesta seksikeskeistä. Se, että antaa vallan ajatukselle, että "voi että kun me ei vielä saada tehdä mitään" tekee suhteesta seksikeskeisen. Toki seksistä voidaan silti puhua.

Ohoh, onpas upeita kuvia RedRose!

Mulle tulee huntu, jossa ei ole mitään koristeita. Sen kerran kun huntua voi pitää niin pidetään sitten! Mulla oli jo vanhojentansseissa tiara niin en koe sitä tarpeelliseksi. Huntu on pidempi (alaselkään muistaakseni) kuin suunnittelin, mutta reuna ja pituus sopi pukuun kuin nakutettu niin pakko se oli ottaa! Todellakin, less is more!

Askarteluhulluna haluan askarrella paljon itse ja mahdollisimman paljon vielä ilman muiden apua esim. kutsut. - Kutsut, vaikka mahdollisesti siisteyssyistä tilataan korttipohjat jostain, kun niiden pitäisi olla ikäänkuin paspikset - Ohjelmalehtiset tai ainakin niiden lay out - Plaseerauskartta ja paikkakortit - Pöytäkoristeet (kaitatapettia, itsetehdyt kukka-asetelmat) - Ohjelmarekvisiittaa ainakin yhteen juttuun - Kakkuottimia pitää hieman tuunata Ei meille kyllä oikein muuta sitten tulekaan mitä vois tehdä itse kun pukua en laske tähän. Odotan innolla, että pääsen kunnolla näpertämään!

Meillekin tulee gerberoita koristeluihin. Näillä näkymin tulee keltaisia, oransseja ja pinkkejä yhdistettynä vaalean vihreisiin koristeisiin.

Tämä on kyllä aika jännä ilmiö! Siitähän on ihan nettisivukin Trash the dress Jos joku haluaa tutustua. En kyllä itse oikein tiedä miten suhtautuisin. Upeita kuviahan nuo, mutta toisaalta vois puvulle löytää uusiokäyttöäkin...

Itseäni inhottaa kaikki tuoksukynttilöiden hajut! En välttämättä saa mitään fyysisiä oireita muttan en vaan tykkää yhtään! Koitin kerran polttaa party lite "votiivia" jonka voitin kutsuilla ja kyllä minua häiritsi jo yksi kynttilä saati sitten että nenän alla palaisi pöydällä monta!

Nykyäänhän usein pyritään saamaan häistä idearikkaat ja omannäköiset eli tehän voisitte lanseerata oman häävaarin! Sen funktio vois olla (koristeen lisäksi) että kun tuolia keinuttaa, saa hyviä elämänohjeita! No joo, ehkä mun häävaarisuunnitelmat menee jo yli... Mutta noista vieheistä vielä, että musta olis ihan mahtavaa, jos joku kalastusta harrastava sulhanen laittaisi jonkun vuosiuistimen takin pieleen!

No niin, tämän ketjun seurailu palkittiin! Eli hienoja kuvia Eekkerillä!

Meille ei tule koristeita, kun mun mielestä usein koristeet vaan häviää kirkon arkkitehtuuriin. Ja minähän se kaunein koriste siellä olen eikä sulhokaan ollenkaan huono!

Oi, jos osaisin virkata niin tuo olisi toteuttamiskelpoinen ja hauska idea! Valitettavasti käsialani on NIIN tiukkaa, että virkkaaminen on tuskaa...

Tuo on totta, että ei sellaisia pikkujuttuja huomaa. Ruoka on äärimmäisen tärkeää ja musiikki. Mutta panostan silti pöytien koristeluun, sillä se jää itselleni kyllä mieleen häistä. Ja kun tykkään niistä itse niin paljon! Mieleen ei jää todellakaan tuolit, verhot tai muut tilan yksityiskohdat, mutta tila kyllä sinällään jää mieleen. Onko siis miellyttävä vai ei.

^^ En voinut olla laittamatta näitä kahta. En vain kästiä. Mainostavat olevansa mitä "every bride wants". No, siihen onkin laskettu varmaan yhteen jokaisen morsiamen unelmapuvut! Ja sitten seuraavat. Tuon sinisen voisin kuvitella jonkun tädin päälle häihin ja tuo toinen kuva on vaan jotenkin niin mauton! Tai voihan olla, että tuo sininen olisi päällä hieno, mutta tuossa näyttää hirveältä! Jos joku laittamistani puvuista pitää, niin mielelläni kuulisin syitä! Ihan mielenkiinnosta vaan, se on vain hyvä että makuja on erilaisia!

Yh, tuo vilkkuva puku oli harvinaisen järkyttävä! Miten joku voi keksiä/pitää mitään noin järkyttävää!

Minulla on niinkin korkea raja kuin tonni, mutta sekin vain ÄÄRItapauksissa... Ja jos ainoastaan yksi onnistunut puku löytyisi ja se olisi tuon hintainen niin luulen, että tulis halvemmaksi teettää samanlainen tai samantyyppinen. Kauhea tuo Snowdropille sanottu sanonta! En ole ikinä kuullut ja vaikkei siihen uskoisikaan, niin tuollaisen hokeminen vie silti sen ilon siitä puvusta ja kankaasta, joten ymmärrän valintaasi.

Mitäs tästä sanois... Paljon enempää ei vois olla! Ja näitähän löytyy tuolta suunnittelijalta vaikka kuinka! Joskaan aivan kaikki täällä esitellyt puvut eivät ole olleet mielestäni kaameita, vaikka 99% ovatkin...

Mä voin kuvitella sellaset tylli-lintu pehmolelut joiden sisään on työnnetty karkki. Tai jos raakoja ollaan niin täytetyt linnut lahjaksi vieraille.

Synttäreistäni tulikin kaikille yllätyskihlajaiset! Tai no itse tiesimme toki etukäteen.

Ihania kirjoituksia Kanervatar ja Lady Green! Tiivistän tähän nyt muutamia syitä avioitua. 1.) Avioliitto on Jumalan asettama instituutio, joka sitoo heidät virallisesti yhteen (tämän takia mitkä tahansa yhteiskunnan hyväksymät avioitumismenot ovat siunattuja) ja haluan noudattaa sitä. Jumalan edessä ja kaikkien rakkaiden edessä haluan tunnustaa, että tämä on nyt se elämäni rakkaus. 2.) Vaikka olemme toisiimme hyvin sitoutuneita, niin uskon vakaasti, että avioliitto on sinetti, joka on sanallisia, kahdenkeskeisiä tunnustuksia vieläkin väkevämpi. Haluan antaa tällaisen virallisen lupauksen rakkaalleni. 3.) Täällä on monesti tullut esiin lausahdus "Yhdessä oloon tarvitaan vain rakkaus", mutta tiedän, että voi tulla hetkiä, jolloin pelkkä rakkaus ei riitä. Silloin täytyy muistaa, että on TAHTONUT rakastaa, ei pelkästään rakastanut. 4.) Juridiset seikat. Hyvää syy sekin, muttei suinkaan ainoa. TÄMÄKIN liittyy ensimmäiseen kohtaan. Avioliitto pitää yllä järjestystä siitä, kuka on tosissaan ja kuka vain kokeilee, näin kärjistetysti. Haluan yhteiskunnankin tietävän, että olen tosissani ja me olemme perhe. 5.) Meillä myös alkaa yhteinen asuminen vasta sitten kun olemme naimisissa. Tämä liittyy ensimmäiseen kohtaan. Jumala on asettanut avioliiton (johon kuuluu siis virallinen osuus), ei avoliittoa. Siksi näin. Ja avoliitto ilman seksiä tuntuisi itsensä kiusaamiselta. 6.) Lapset, jos niitä hankitaan. Minä haluan, että omat lapseni syntyvät kotiin, jossa isä ja äiti ovat ensin halunneet toisensa ja sitten tulee vasta lapset. Tästä kohdasta en ala sen enempää väitellä, näitä juttuja voi katsoa tuolta Lapset ennen avioliittoa -keskustelusta. 7.) Rakkaus, ystävyys ja kumppanuus. Uskon, että nämä voivat syntyä esim. järjestetyissä avioliitoissa vasta avioitumisen jälkeen, mutta koska minulle on annettu mahdollisuus rakastua mieheeni jo ennen naimisiinmenoa niin ihanaa sekin on!

Heh, miten hauskaa! (btw, meillä on näemmä sama hääpäivä tulossa) Minä pistin että halkesin onnesta, vaikka kosinta oltiinkin ihan suunniteltu. Se nyt vaan oli niin ihanaa.

Perus nimi ja päivämäärä kihlassa, vihkiin ajattelin näiden lisäksi yhtä meidän omaa juttua, mutten ole vielä varma.