Rosse

Omaa tyyliäni kuvastava puku ja kimppu oli kuulemma monen mielestä mielettömän upea asia häissämme. Sitten oltiin hankittu kakun koritseiksi jotain ihan erilaista... Taustamusiikkina soi meille tärkeitä kappaleita ja itse lauloin sulhaselle "meidän" biisin, Päivänsäde ja Menninkäisen. Ja olihan ne kokonaisuudessaan ihan meidän näköiset häät

Meillä oli sisäpiirivitsin mukaisesti kakunkoristena bambi ja pesukarhu Kuvastavat siis mun + sulhasen ulkonäköä kuulemma. Eräs ystävämme oli suureksi yllätykseksemme ne hankkinut (:

Tällaiset oli meillä.

Meillä oli teemana punainen, valkoinen ja musta.

Meiltä löytyi tällaista.

Uutta: mekko, alusvaatteet, kengät Vanhaa: korut Lainattua: vannehame Sinistä: pikkuhousut

Tässä tää mun sitten tositoimissa.

Tällainen oli itselläni. Hunnun takia ei tullut kampauksesta takaa yhtään hyvää kuvaa...

Meillä oli aikataulu suunnilleen tällainen: 7.15 herätys 7.30 morsiamen ja kaasojen kampaus 8.30 äidin + morsiusneidon kampaus 8.50 morsiamen meikkaus 9.00 sulhasen kampaus 9.45 kaason meikkaus 10.30 pukeutuminen 11.00 lähtö 11.30 kuvaajan tapaaminen Kaivarissa, perhepotretit 12.00 vanhempien lähtö vihkipaikalle, hääparin kuvaaminen jatkuu 13.00 vihkiminen 13.45 limusiiniajelu alkaa 14.00 boolitarjoilu Klippanin edessä 14.15 limusiiniajelu jatkuu 15.00 hääparin saapuminen hääpaikalle 15.10 shampanjatarjoilu 15.30 ruokailu 17.45 ohjelmaa 18.15 bändin saapuminen 19.30 häävalssi 20.00 hääkakun leikkaus 20.45 ohjelmaa 21.15 vapaata seurustelua ja tanssia 23.00 viimeinen valssi Hotellilla oltiin noin 00.20, meillä oli aivan mahtava päivä

Nukuttiin johonkin kymmeneen, ja mieheni kävi ostamassa huomenlahjan + harjan mulle (olin unohtanut kotiin sen, ja arvatkaa oliko tuskaa kun ei saanut hiuksia hääkampauksen jäljiltä selvitettyä...). Sitten rentouduttiin hotellihuoneessa vielä vähän aikaa ja lähdettiin käppäilemään ympäri Helsinkiä. Käytiin Nepalilaisessa ravintolassa syömässä ja yhtäkkiä saatiin päähämme että käydäänpäs elokuvissa... Hancock käytiin siis katsomassa

Muuttoilmoitusta en ole ehtinyt/muistanut/jaksanut vielä tehdä, uusi Kela-kortti tuli vanhempieni osoitteeseen noin viikko sitten. On vähän outoa kun kuoressa lukee uusi sukunimi..

Meillä oli mielettömän hyvä bändi. Tuttuja siltä kantilta, että ovat soittaneet kaksissa kavereidemme häissä. Hyvin soittivat ja innostuivat lopuksi niin paljon että meni hieman yliaikaa... Koko juhlayleisö tanssi viimeiseen asti ja kaikilla oli mielettömän hauskaa Kuulemma menevimmät häät missä he ovat tänä kesänä olleet!

Kameran jota olin himoinnut varmaan neljä vuotta. Digitaalinen järjestelmäkamera, Canon EOS 400D. Parempaa lahjaa en ole ikinä saanut <3

Itselläni sujui hyvin (pitkän) laahuksen kanssa taiteilu Sisääntuloissa ja välillä muutenkin kävellessäni annoin sen laahata perässä niin kuin kuuluu, muuten pidin lenkkiä sormen ympärillä. Ainuttakaan haaveria ei häiden aikana sen kanssa sattunut, sulhanen tosin puistossa kuvauksissa astui kaksi kertaa sen päälle...

Sisääntulon aikana hymyilin, mutta kun tajusin minne isäni on minua viemässä (tulevan aviomieheni luokse) ja että siinä on sali täynnä rakkaita ihmisiä todistamassa mahtavinta hetkeä elämässämme, meinasin alkaa itkemään ja jouduin muutaman metrin purra huulta aika lujaa... Sitten taas muistin hymyillä ja loppumatka + isästä eroaminen sujui ilman kummempia tunteellisuuksia

Itse laulan Päivänsäde ja Menninkäisen... Viimeisen säkeistön sanat tosin muutin hieman iloisemmiksi: Säde vastas: "Peikkokulta, sydämen sä veit jo multa, sinun kanssas kuljen vain. Näytä mis on kotis pieni, vaimos sinne pian jo viepi, jätä sua en milloinkaan." Niin tarina tää alkoi ja jatkua se saa, kun yhdessä me tallustetaan Me mietitään et miten aina yhdes pysytään ja toisiamme rakastetaan. Ja ihan täydellisenä yllätyksenä tulee sekä sulhaselle että lähes koko juhlaväelle

Olin ihan ku halolla päähän lyöty Ensimmäinen ajatus oli, että nyt tuo pelleilee ja vain harjoittelee. Mutta sitten kun sormusrasian kaivoi taskustaan olin ihan sanaton... Onneksi sen myöntävän vastauksen osasin kuitenkin sanoa.

Itse haluaisin laulaa Päivänsäde + Menninkäinen, mutta mietinnässä vielä meneekö se yhteislauluksi vai miten. Meille jotenkin tärkeä kappale

Mulla ainaki otettiin kuvat paikan päällä (tosin se oli Ruotsin konsulaatissa, en tiedä miten Suomen puolella toimitaan). Se oli tosi hyvä asia, koska vasta neljännellä kerralla kuvat "onnistuivat" (eli tuli niin järkyttävät ku olla ja voi :). Paremmin se valokuvaus tosiaan sillä tavalla onnistui kun passivirkailija katsoi heti onko kuvat hyväksyttävät.

Wow, Suzylla mielettömän upea puku!!

tämä ihanuus tulee mulle

Mulle lähtee tässä parin päivän sisään tilaus Jenkkeihin teetätettävästä puvusta Täydellisesti omien mittojen mukaan tulee aivan ihana puku, toivotaan että sopii vielä kesällä ;D

Olen tätä alkanut jo hieman miettimään, ja tietysti runsaiden kiitosten lisäksi joku kiva lahja on paikallaan. Ajattelin vähän jotain korua, kaulakoru tai sormus ehkä. Myös yhteinen ravintolailta olis tosi kiva

Työnnän lusikkani soppaan. Itseäni ärsyttävät suunnattomasti nämä "Ei kukaan voi onnistua avioliitossaan jos menee nuorena naimisiin"-tyypit. Jokainen ihminen on erilainen, toinen voi olla kypsempi 16-vuotiaana kuin joku joka on 25-vuotias. Itse olen menossa ensi kesänä naimisiin, olen silloin muutamaa kuukautta yli 18 enkä koe lainkaan olevani liian nuori. Meillä on tulevan mieheni kanssa erittäin vakaa pohja alla, olemme kokeneet paljon yhdessä ja tunnemme toisemme hyvin. Koemme naimisiinmenon itsestään selvänä asiana, emmekä näe syitä turhaan pitkittää sitä kun molemmat ovat varmoja mitä haluavat. Sulhasen äiti oli avioituessaan 16-vuotias ja isä paria vuotta vanhempi, heillä avioliittoa 32 vuotta takana Arvostan ihmisiä, jotka voivat hyväksyä sen että ihmisiä löytyy jokaista erilaista. Monen olen kuullut sanovan, että ensin täytyy olla kasvanut itse ennenkuin voi vakavaa suhdetta harkita. Mutta esimerkiksi äitini antoi mahtavan neuvon, että nuorena sitoutuessa sitä täytyy vain kasvaa yhdessä. Tällaista tänne, häävalmistelut meneillään ja innostuneena suunnitellaan kaikenlaista