Kumpi yleisempää; isä saattaa vai sulhon kanssa yhdessä?

[Guest Vieras_syysmorsian_*]

Mietin siis, että kumpi on Suomessa yleisempää; se, että isä saattaa morsiamen alttarille, vai että hääpari tulee yhtaikaa yhtä matkaa? Itse olen ollut vain häissä, joissa hääpari on astellut yhdessä, mutta kaikissa televisio-ohjelmissa näyttää isä aina saattavan.. Mietin tässä vain, että kumpi olisi meille parempi vaihtoehto. Ehkä isä voisi saattaa, kun olen ollut semmoinen isän tyttö.

Miten teillä muilla?

[phianna]

Kaikki häät joissa mä olen ollu, on hääpari kävellyt yhdessä alttarille. Mutta mä oon kans isin tyttö ja haluan ehdottomasti että isäni saattaa minut

[Icediamond]

Mä oisin ehdottomasti halunnut että mun isä saattaa mutta koska mennään naimisiin maistraatissa ja kirkossa enää "vain" avioliiton siunaus, me kävellään miehen kanssa alttarille yhdessä.Periaatteessahan jos isä mut saattaisi, se kuvastaisi tyttärensä luovuttamista ja koen sen vähän niin, että olisi vähän myöhäistä kun ollaan silloin jo naimisissa

[Hanne82]

Täällä myös yksi isin tyttö ja haluan myös ehdottomasti että isä saattaa alttarille. Ja luulen että isä voisi jopa loukkaantua jos ei saisi tyttärensä kanssa alttarille kävellä. Vaikkei muuten olekaan mikään parrasvaloissa viihtyvää tyyppiä.

[Sinelmä]

minä kans haluan ehdottomasti isukin kanssa astella! se taitaiskin olla isälle herkkä paikka, kun aina on muistelemassa kuinka minä pienenä istuin sylissä ja iskä syötti perunoita ja viiliä oli kuulemma tullu itku jo silloin kun kuuli meidän menneen kihloihin "mun pikku-tyttö!" pitää vaan miettiä käytännön juttuja kun kirkkohäitä ei tule

[Hunna84]

mä haluan kanssa että isi saattaa.

mun serkku meni kanssa eka maistraatissa ja sitte kirkossa oli avioliittoon siunaaminen, mutta siltiki sen isä saattoi alttarille.

mä oon ollu vaan häissä joissa isi on ollu saattajana.

[Ella]

Tuo isän saattaminenhan on yleistynyt Suomessa juuri noiden amerikkalaisten sarjojen ja elokuvien takia. Perinteinen suomalainen (pohjoismainen) tapa on, että morsiuspari kävelee yhdessä alttarille. Tämä on esim. omien vanhempiemme aikaan vielä ollut käsittääkseni lähes ainoa käytössä ollut tapa; äitini ainakin on sanonut, että hänen aikanaan 1970-luvulla ei tullut kuuloonkaan, että isä olisi ketään morsianta alttarille saatellut. Tämän vuoksi en oikein usko, että kovinkaan moni isukki edes odottaa, että saa saattaa tyttärensä vihille, saati loukkaantuu, jos pari haluaa kävellä yhdessä.

[e&e]

Voi teitä onnellisia. Mulla kun ei ole mahdollista että isä saattaisi. Ei olla missään väleissä keskenämme. Eli ei tule edes saamaan kutsua häihin. Vaikeeta on, mutta se on mun päätös. Ehkä sitten isoisä saattaisi alttarille, on muutenkin mulle tärkeä ihminen ollut aina. Jossain etiketissä luki että, morsiammen tulee luovuttaa ihminen joka on suvun arvovaltainen jäsen. Kyseessä oli sellainen ikivanha etiketti, ihan suomalainen perinne. Että ei se pelkästään ole ameriikkalaisten höpsötystä.

[Guest Morre]

Jossain etiketissä luki että, morsiammen tulee luovuttaa ihminen joka on suvun arvovaltainen jäsen. Kyseessä oli sellainen ikivanha etiketti, ihan suomalainen perinne. Että ei se pelkästään ole ameriikkalaisten höpsötystä.

Ei pidä paikkaansa. Suomalaisen Kirjallisuudenseuran teos "Kahden kauppa - Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia suomalaisista häistä" ei millään tapaa kerro moisesta etiketistä. Suomessahan kirkossa vihkiminen vieraiden läsnäollessa tuli tavaksi aika myöhään. Vielä 1900-luvun alussa pari vain pikaisesti käväisi kirkossa vihittävänä ja itse juhlaa sitten vietettiin jomman kumman kotona.

1800-luvulla on ollut tapana, että appiukko on vastassa morsianta kun tätä tuodaan "miehelään". Appiukko, uuden suvun arvovaltaisena jäsenenä, saattaa morsiamen tuvan kynnyksen yli, jossa sulhanen häntä odottaa.

Suomalaisista (hää)perinteistä on muutenkin vaikeaa sanoa mitään tiukkaa "sääntöä", joka olisi koskenut kaikkia suomalaisia. Itä-Suomessa on usein ollut hyvinkin erilaiset tavat verrattuna Länsi-Suomeen; folkloristiikan parissa usein puhutaankin "itäperinteestä" ja "länsiperinteestä". Tähän joukkoon sotkeentuu vielä lappilaiset ja saamelaiset, joilla taas on olleet ihan eri tavat kuin aiemmin mainituilla ryhmillä.

[saltsi]

Juu, minut myös isä saattaa alttarille. En oo ikinä ees kuvitellu mitään muuta. Äidiltä kuulin, että se on myös ollut isäni "salainen" haave, että saa tyttärensä luovuttaa..

Itse se kyllä nyt vitsailee, että alkaa luovutushetkellä arpomaan, että antaako, vaiko eikö anna..

[Ejuwa]

Meil myös mietitään asiaa..

Luultavasti kallistutaan siihen et iskä saattelee mut alttarille. Sulkkis odottelee..

Toisaalta olis ihan kiva tulla yhtäaikaakin, hmmm mietinnässä edelleen..

[Papaija]

Me kävellään alttarille yhdessä.. Eipä oo vaikea valinta kun en isäni kanssa missään tekemisissä ole enkä häntä häihin kutsu. Mutta jos teoreettisesti nää vaihtoehdot olis samalla viivalla ni päätyisin silti varmasti yhdessä alttarille kävelyyn, jotenkin siinä voi sit vieraat tuijotella meitä molempia eikä vaan morsianta

[Mocca]

Oon ollut vain sellaisissa häissä, missä tuleva aviopari on astellut alttarille yhdessä. Kaunis ajatus tietty tuo että isä luovuttaa, mutta meillä ei toimisi.

[neiti-immeinen]

Me astellaan yhdessä alttarille ihan jo siitä(kin) syystä, että mulla ei ole enää isää, joka saattaisi .

[azucena]

Kumpikin tapa tuntuu olevan ihan voimissaan ... Ite oon enemmän nähnyt isän saattamia morsiamia. Varsinkin Pohjanmaalla se tuntuu kyllä olevan yleistä.

Mulle oli nuorempana ihan selvää, että haluaisin meidän isän saattavan mut. Olin pienenä aika isin tyttö minäkin. Ja mun isä ois myös ollut aika loukkaantunut, ellen ois pyytänyt sitä saattajaksi. Nyt kuitenkin mulla on sama tilanne kuin neiti-immeisellä: ei oo enää isää.. omani kuoli syöpään viime syksynä.

Nyt mut saattaa alttarille sitten isän sijasta isoisä, jonka kanssa ollaan kanssa hyvissä ja leppoisissa väleissä. Se olikin aika otettu kun sitä siihen pyydettiin.

Muokattu: May 12, 2008, käyttäjä: azucena

[-Ria]

Niissä muutamissa häissä, joissa olen ollut vieraana, isät ovat saattaneet morsiamet. Samoin tulee olemaan omissa häissäni, luulenpa, että isäkin on aika otettu kun saa olla mukana. Isin tyttö minäkin... Jossain toisessa ketjussa oli vääntöä näistä luovuttaa/saattaa sanamuodoista. Musta on kiva ajatella, että isä on mukana vihkimisessä saattamassa tytärtään, ei suinkaan luovuttamassa tätä kuin jotain omaisuutta seuraavalle omistajalle.

[lumilaakso]

Mä olen myös sattunut vain sellaisiin vieraaksi, joissa isät (tms.) saattavat. Työn puolesta olen nähnyt vähän useampiakin häitä ja täytyy sanoa tällä otannalla, että isät tai muut läheiset ovat saattaneet morsiamet noin 8/10 tapauksista.

[kaum]

Minäkin olen ollut vain "isä saattaa häissä".

Multa on isä kuollut jo olessani vauva, mutta kummisetä on varalta jo 15v sitten kertonut, että hän sitten saattaa (olen hieman murehtivaa sorttia ). No, minulla on 8v velipuoli, joka oli ajatellut saattaa minut, joten maistraattivihkimisestä huolimatta hän saattaa minut alttarille siunaukseen (ja kaikkea logiikkaa vastoin toimii MYÖS sormuspoikana, koska siihen rooliin häntä olimme jo pyytäneet eikä mitään kunniatehtäviä voi lapselta poiskaan vetää). Ei siis hätää vaikkei ois isää, kyllä niitä saattajia riittää muutenkin.

Edit: Olen siis (Pohjois-)Pohjanmaalta.

Muokattu: May 17, 2008, käyttäjä: ktrna

[Peppi Pitkätossu]

Kaikissa näkemissäni vihkimisissä (~10) pari on astellut yhdessä joko papin tai henkikirjoittajan eteen.

[Fröken Strand]

Sama täällä. Kaikissa - ml. omat häät - hääpari on marssinut vihkijän eteen yhdessä.

[jonsu84]

Minä olen ollut häissä joissa hääpari kävelee yhdessä ja myös sellaisissa missä isä saattaa. Minä ainakin haluan, että isä saattaa.

[_darli_]

Itse olen useimmiten ollut häissä jossa isä saattaa, ja niin myös meilläkin tehdään

[Mynow]

Olen nähnyt viidet häät, missä kaikissa isä saattoi morsiamen alttarille. Lisäksi yksissä häissä isä saattoi morsiamen kirkon puoliväliin, jossa sulhanen tuli vastaan ja morsiamen kanssa käveli tästä eteenpäin yhdessä alttarille

Kaikki nämä häät juhlittiin Varsinais-Suomessa.

[salza08]

Sama juttu. Kaikissa häissä, missä olen ollut, on hääpari mennyt yhdessä. Myös omissani näin tehdään. Tuntuisi tyhmältä muu: olen asunut poissa kotoa jo kauan, ja myös yhdessä mieheni kanssa. Ei se vaan nyt jotenki istu.

[Lopoel]

Isä saattaa