Miksi ihmeessä aika menee niin nopeasti silloin kun ei tarvitsisi? Kohta pitää hakea lapsonen pois hoidosta ja minä en ole saanut luettua juuri muuta kuin päivän lehden.

Tänään yritin lukea muutaman artikkelin, joiden kuvittelen jotenkin käyvän aineistoksi graduuni mutta juuri alkua pitemmälle en ole vieläkään päässyt. Minulla on huono tapa tehdä montaa asiaa yhtäaikaa ja jokainen niistä on sitten pahasti levällään. Samalla kun yritin lukea artikkeleita, selasin tarjolla olevia kursseja ja mietin pitäisikö jollekin kurssille vielä osallistua, yritin myös muistella mitä koulutehtäviä on kesken ja milloin saisin ne tehtyä. Taitaa olla liikaa tekemistä, enkä sitten osaa valita mitä teen milloinkin. Auttaisikohan lukujärjestyksen laatiminen? Sen tekemiseen voisi ainakin käyttää hyvin aikaansa, eikä tarvitsisi tehdä mitään järkevää koulun eteen.

Jos joku miettiin onnistuuko lapsen ja opiskelun yhdistäminen niin tervetuloa vaan avuksi. Sitä nimittäin tarvitsee. Mies asuu vielä pari viikkoa toisella paikkakunnalla ja tuntuu, että tämä yh-äidin leikkiminen, töissäkäynti ja opiskelu ovat aika haastava yhdistelmä, turhan haastava ainakin minulle. Aamulla yritän viedä muksun hoitoon ja palaan kotiin tai koululle opiskelemaan tai vaihtoehtoisesti menen töihin. Yritän käyttää aikani tehokkaasti mutta välillä päätön surffailu tai päiväunet vievät voiton. Sitten taas kiireesti hakemaan lasta hoidosta ja vauhdilla kotiin tekemään tai lämmittämään ruokaa, pesemään pyykkiä, leikkimään jne. Siihen asti kunnes alkaa suuri nukutusoperaatio jos hyvä tuuri käy lapsukainen nukahtaa ajoissa jos ei niin minua alkaa väsyttämään tosi paljon. Sitten olisikin vielä aikaa tehdä koulutehtäviä mutta en oikein enää jaksa. Auttaisikohan jos työskentelisi öisin, silloin voisi saada pidemmän yhtäjaksoisen työskentelyrauhan, päivällä voisi sitten nukkua?