Häiden suhteen pyörät laitettiin pyörimään oikeastaan saman tien, kun mieheni kysyi minua vaimokseen 28.10.2016. Ensin järjestettiin kihlajaiset, jonka jälkeen eräänä päivänä sain ajatuksen katsoa kalenteria kesän 2018 ajalta, josko sieltä jokin hauska lauantaipäivämäärä löytyisi. Ja löytyihän sieltä -7.7.! Kysyin mieheltäni, että mitä hän meinaisi jos varattaisiin kirkko tuolle päivälle, päivämäärä ainakin olisi mieleenpainuva. Miehelle tämä oli ok, joten eikun soittoa seurakuntaan! Kävipä sitten niin mukavasti, että saimme vihkimisen haluamaamme kirkkoon tuona haluamanamme päivänä joten taas oltiin askel lähempänä tuota suurta unelmaa -meillä oli hääpäivä tiedossa! 

Parisen kuukautta tässä on nyt mennyt niin, etten ole pahemmin koko häitä ajatellut, kunnes pari viikkoa takaperin käytiin Porin häämessuilla -olihan minulla nyt hyvä syy sellaisiin kerta mennäkin. En osannut aavistaa, millaisen häähörhön tuo messuvisiitti toisikaan esiin! Erityisesti kuluneen viikon aikana olen selannut facebookissa häät 2018-ryhmää, pohtinut häihin liittyviä seikkoja sekä stressannut pää kolmantena jalkana. On toki moinen hörhöily myös tuottanut tulosta: nyt meillä on varattuna hääjuhlapaikka sekä hääyö. Budjettia ja vieraslistaakin ollaan mietitty, mutta siitä enemmän toisella kertaa. Viime päivien suurin murheenkryyni on tuntunut olevan, tottakai hääpuku!

Tiesin jo pienestä pitäen haluavani naimisiin. Jo lapsena isovanhempieni luona ollessani kävin vaatehuoneessa hipelöimässä äidin hääpukua ja haaveilin siitä päälläni. Sainpa erään kerran kokeilla huntuakin. Tänä päivänä en haaveile enää äidin 90-luvun alun hääpuvusta, mutta hääpuvuista noin yleensä olen jopa nähnyt unia. Hääpäivänäni haluan näyttää parhaalta mahdolliselta painokselta itsestäni, jos näin voisi sanoa. Mitä tulee ratkaisujen tekemiseen, on olemassa muutamia muuttujia.

Ensimmäinen sekä oleellisin muuttuja on kroppani. Tällä hetkellä olen varsin tuhdissa kunnossa enkä lainkaan tyytyväinen omaan peilikuvaani. Tavoitteeni on saada toki painoa alas, mutta ennen kaikkea, kiinteytyä ja olla tyytyväinen omaan peilikuvaani. Minulla oli häät suunnitteilla vuodelle 2014 silloisen poikaystäväni kanssa. 2013 loppuvuonna hankin Lazaron upean merenneitomallisen hääpuvun joka ei itseasiassa ole kertaakaan ollut kunnolla päälläni. Tämä johtuen siitä, että minun oli alunperinkin tarkoitus saada muutama sentti sieltä täältä pois ennen hääpäivää ja tuon mekon oli tarkoitus olla motivaattori tähän. Olin siis vielä -12 syksyllä S-M koossa johon hääpäiväksikin tähtäsin. Asiat eivät kuitenkaan menneet niinkuin piti ja häämme peruuntuivat. Jossain kohtaa myös tiemme erkanivat silloisen poikaystävän kanssa. Myyntiyrityksistä huolimatta Lazaron puku kummittelee minulla vieläkin vaatekaapissa pukupussissa.

Tällä hetkellä, tämänhetkisellä kropallani mieluisin hääpuku olisi jokin kroppaa hyvällä tavalla korostava boho-henkinen maximekko. Sellainen minulta löytyisikin kaapista, tosin pientä muokkausta kaipaavana. Kyseinen maximekko ei ole ollut yksiä kuvauksia lukuunottamatta päälläni ja se sopisi varsin hyvin kesäisiin rantahäihin -siis sellaisiin jotka meille on tulossa. Mekko tarvitsisi vain vähintään nilkkoihin asti ulottuvan alushameen nykyisen polvipituisen sijasta. Tämä varmasti olisi ihan kohtuulliseen hintaan toteutettavissa ompelijan avustuksella.

Lähestulkoon tavoittelemattomaksi haaveeksi muodostuneen Lazaron mekon ja bohohenkisten unelmien lisäksi mielessä kummittelee vielä kolmas pukutyyli. Olen pienestä saakka ollut aivan älytön Titanic-fani. Okei, varmaan sanomattakin arvaatte että suurimman fanituksen kohde ei suinkaan ollut uppoava laiva, vaan Titanic-elokuvan rakkaustarina ja erityisesti Kate Winsletin näyttelemä hahmo Rose. Vielä tänäkin päivänä tuossa 1910-luvun pukeutumisessa on jotain aivan uskomattoman upeaa, jotain sellaista mistä en ole päässyt yli enkä ympäri! Jossain mieleni sopukoissa siintääkin haave siitä, että voisin toteuttaa päälläni jonkin tämäntyylisen kokonaisuuden yhtenä elämäni tärkeimmistä päivistä -hääpäivänäni.

Uskomattoman jääräpäisestä luonteestani huolimatta minun on nyt vain hengitettävä syvään ja maltettava odottaa. Ja odotellessani pitää kiinni terveellisistä elämäntavoista: syödä kohtuullisesti terveellistä ruokaa ja liikuttava säännöllisesti. Sillä se, millaisessa kuosissa olen tämän vuoden loppupuoliskolla, varmasti kertoo parhaiten sen, että millainen se unelmien asukokonaisuus tyyliltään tulee olemaan.