Jos vanhaan sananlaskuun on uskominen niin toinen kerta toden sanoo,niin kai se sitten pitää paikkaansa mun kohdalla. Esimmäinen avioliittoni oli ihanat prinssehäät siis budjetti oli aika suuri ja oli prameat häät,mutta ne sitten päätyivät eroon. Uusi onni löyty sitten eron jälkeen,mutta siinä pari vuotta kunnes tapasin unelmieni miehen,jonka kanssa jaoin tulevasuuteni. Olemme tunteneet vuodesta 2008 jolloin ennätimme seurustella 3kk kun aloinkin odottamaan yhtestä lastamme,joka olikin yllätys. En ole hirveesti ollut enää mikään hää ihminen ja skeptinen avioliitolle,aina olin siinä uskossa kun kerran menty niin uudelleen ei mennä. Mitä sitten kävikään? Jouduin syömään sanani ja kuinkas ollakaan,niin mieheni kosikin minua vuonna 2009,mutta en siis ajatellut sen enempää. Olimme kyllä pari kertaa menossa naimisiin,mutta lykkäsin häitä,en ollut valmis vielä,piti antaa hauduttaa asiaa,olihan mulla edelliinen liitto taustalla.

Pari vuotta vieri ja ei ole elämä olut helppoa parisuhteessa mm mun sairaus ja avoliiton ongelmat ja tuloni äidiksi ovat koetelleet suhdettamme,tapahtuihan kaikki niin nopeesti että elämä heitti suoraan sanoen härän pesettä näin raaásti kuvailtuna. Olen huomannut että kaikki vaikeudet on vaan vahvistaneet ja lujittaneet suhdetta ja päätimme sitten pärähtää nopeesti naimisiin ja nopeeta ollutkin. Alunperin piti olla siviilivihkiminen,mutta päätimmekin kääntää kelkkamme ja mennä maistraatin sijaan kirkossa naimisiin,näin meidät sitten vihitään 7.7.2012,ja siitä alkaa uusi elämä morsiamena.