Kuten blogin nimestäkin voi päätellä, meillä on häät toukokuussa. Isoimmat asiat ovat aikalailla hoidossa, mitä nyt kampaajan ja meikkaajan buukkaus on meikällä vieläkin hakusessa. Tuleva puoliso varasi itselleen hääkampauksen viime viikolla, joten ehkä minunkin pitäisi kiirehtiä.

Tällä hetkellä vaan olo on aika alakuloinen, sillä ainoastaan kaksi ihmistä on kommentoinut kutsua. Toinen oli äitini, joka ei tiedä tuleeko juhliin. Olisi kai muuten tulossa mutta matkustaminen sekä muut käytännön seikat ovat hänelle hankalia. Tiedän, ettei hän tykkää matkustaa, onhan se kallistakin mutta lupasimme hoitaa kustannukset ja muilla tavoilla auttaa mahdollisimman paljon. Oli hän isoveljeni häissä aikanaan, tosin silloin isäkin oli vielä elossa eikä heidän tarvinnut julkisilla liikkua, sillä isällä oli auto.

Alkaa tuntua siltä, että kaikki vaiva ja rahanmeno on ollut täysin turhaa. Vieraita varten me juhlapaikkaa, muusikoita, pitopalvelua sun muuta olemme varanneet. Jos olisin tiennyt, etteivät häämme kiinnosta oikein ketään, niin olisimme voineet mennä kahdestaan intiimisti naimisiin ilman sen kummempia järjestelyjä. Sehän se alkuperäinen suunnitelma oli. Luulin, että tottahan toki äitini haluaa todistaa ainoan tyttärensä avioitumista. Turhaan luulin. Pitäisi olla kivat fiilikset tulevan hääpäivän johdosta mutta mua vaan masentaa. Onneksi puolisoksi on tulossa rakkain ihmiseni.