Tapasimme ensimmäisen kerran lokakuussa 2008 ja vietimme iltaa yhdessä. Numerot jäi valitettavasti vaihtamatta. Tapasimme uudemman kerran samassa paikassa maaliskuussa 2009, jolloin kiinnostus molemmin puolin heräsi. Vaihdoimme numeroita ja alkuun tapailimme hieman harvemmin, sillä pian tapaamisen jälkeen lähdin työharjoitteluun Ylivieskaan. Kesälomalla kuitenkin vietimme enemmän aikaa yhdessä ja pian olimmekin totally in love.

Jouluna 2009 W tapasi perheeni ensimmäistä kertaa. Yhteisenä kielenä käytettiin englantia, joskin välillä piti toimia tulkkina. Joulusta lähtien olemme syöneet sunnuntailounasta yhdessä lähes viikottain. Perheeni ja W tulevat erittäin hyvin juttuun keskenään, vaikka välillä kielen kanssa on puolin ja toisin ongelmia. W kuitenkin oppii aina vain enemmän suomea ja keskustelu onnistuu jo hyvin suomeksi.

Kosinta tuli yllätyksenä. Olimme juhlimassa vuosipäivää 27.3.2010 vierailemalla Haaparannassa ja Kemin lumilinnassa. Olimme kiertäneet linnan läpi ja molemmilla oli kylmä. W kuitenkin vielä halusi käydä katsomassa lumikappelia. Kello oli paljon, joten lapsiperheet olivat jo linnasta poistuneet ja saimme olla kappelissa kahden. Siinä sitten yllättäen W kertoo, kuinka onnellinen on minun kanssa ja kosii. Tuli täysin puun takaa, enkä osannut ollenkaan odottaa. Itkuhan siinä pääsi. Eikä kyllä tarvinnut kahta kertaa miettiä mitä sitä vastaa. Kihlauksesta kerrottiin perheelleni samana iltana. W:n perheelle vasta seuraavana iltana puhelimen välityksellä. Sormukset ostettiin seuraavalla viikolla: valkokultaa molemmille.