Nyt on tullut kierrettyä useampi liike ja sovitettua erilaisia pukuja niin alkaa pikkuhiljaa hahmottua mitä haluaa puvultaan. Ehkä mä olen enemmän sellainen selkeän klassisen puvun kannattaja, kuin sellaisen joka lumoaa monenlaisella kirjailu-tylli-laskos-yms. osallaan. Eli yksinkertainen on kaunista. Enkä ihan täysin pelkistetystä tykännytkään, kun sellaista kokeilin. Laahuksestakin olen alkanut sovitellessa pitämään, vaikka tiedän että se voi olla jokseenkin epäkäytännöllinen kun sulho sen päälle joka tapauksessa jossain vaiheessa astunee. Olen siis tyylini löytänyt kun olen katsonut jälkeenpäin sovitettuja pukuja joko itseni tai mallin päällä.

Lauantaina löysin ehkä unelmieni puvun. Ainakin sunnuntaina yhteenvetoa sovitetuista puvuista tehdessä se alkoi jotenkin tuntua täydelliseltä niin kuvassa kuin mielikuvissa. Sain myös kaasolta komppausta sitä kohtaan. Puvun ainoa huono puoli on hinta, 900 €. Ikimaailmassa en niin häähulluksi hurahda, että laittaisin sellaisen rahan yhden päivän kestävään vaatekappaleeseen. Jotain himostani kyseistä mekkoa kohtaan kertoo kuitenkin se, että en halunnut hylätä sitä hinnan takia vaan aloitin metsästää sitä netistä. Saisihan sen jostain jenkkisivuilta alle 300 dollarilla joo, mutta mitä kaikkea lisäkustannuksia siihen kuitenkin voikaan sisältyä (tullimaksut??), ja entä jos en osaa lukea sivujen kokoviidakkoa oikein? BYÄÄ, TAHDON SEN PUVUN!

No mutta sitten kun sain todettua, että ainakaan turvallisesti Suomesta ostettuna siihen ei ole ikimaailmassa tsäänssejä (olen kahlannut myös käytettyjen pukujen myyntipalstoja) tajusin, että onhan se jälleenmyyntikin melkoista hommaa, ja rahaakin menee pesetykseen. Eli mukaan tuli vuokraus-aspekti. Sovitin lauantaina yhtä pukua jonka voi vuokrata 300 eurolla. Se ei ole niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin upea kuin tämä unelma maan päällä, mutta on hieno kuitenkin. Mutta sitten: haluanko tyytyä? Äh, en tiedä. Kumpi pahempi; jälleenmyynnin tuska vai tyytyminen ja ”entä jos…”-ikuinen jossittelu? Seuraava vaihe voisi tämän nettimetsästämisen jälkeen olla kuitenkin uusi visiitti siihen paikkaan mistä niitä voi vuokrata, ja perusteellisempi kartoitus paikan pukuihin. Jos vaikka tekisi nettisivuilta listan potentiaalisista puvuista ja pyytäisi ne valmiiksi odottamaan ensi lauantaiksi…

Hassua sinäänsä, että ensimmäisen kokeilupäivän jälkeen olisin voinut ottaa muutaman kokeilemani puvun, mutta nyt kun pääsin kokeilemaan upeampia en halua niihin enää tyytyä vaikka tiedän, että nämä upeudet maksaa tuplahinnan. Vaikeaa, eikä noudata järkeä nämä mielipiteiden vaihtelut. Ai niin, sekin pointti tässä hieman hämää, että esim. se unelmapuku ei ole nyöreillä, eikä nämä vuokrapuvutkaan. Mistä hitosta mä tiedän minkä verran laihdun häihin mennessä?!? Laihtumisvaraa mun kropassa ei ole mitään älytöntä määrää enkä jaksakaan ottaa liian tosissaan, mutta jotain kapenemista toivoisin ja olen sitä varten alkanut säännöllisen liikunnan harrastamisen. Että kyllä se nyöritys pudottais paljon paineita, mutta ei kun ei…

No, täytyy vaan pähkäillä näitä. Taidan nyt kuitenki varata taas sovitusaikaa lauantaille, jos vaikka mieli olis silloin kirkas ja osaisin tehdä päätöksiä.