No niin.

Vihdoinkin pääsin jopa tämän blogin aloittelemaan, joten kerronpa hieman meistä tässä ensin.

Olemme kihlattuni kanssa tuoreet vanhemmat Seinäjoelta.

Tutustuimme koulussa, kun eksyimme samaan koulutusohjelmaan, ja siitä se tarina sitten lähti.

Mies asui epävirallisesti luonani, ennen kuin edes virallisesti seurustelimme..

Aika alkuvaiheessa seurustelua tulin sitten raskaaksi. Kyllä me kovasti olimme pienokaisesta jo puhuneet, mutta ainahan se tulee kuitenkin yllätyksenä, vaikka kuinka toivoisi ja yrittäisi.

Yhteiseen, omaan kotiin muutimme vuoden 2008 heinäkuussa, ja kihloihin menimme elokussa, reilun kuukauden kuluttua.

Meidän pieni poikamme syntyi 1.2.2009 ja on oikea aarre.

Hääpäivän sovimme alustavasti jo kihlautumispäivänä, mutta löimme sen lukkoon joulukuussa.

Kirkko on siis varattu 20.2.2010, halusimme talvihäät..

Rakastan kynttilöitä, niistä tulee iso osa koristelua..

Häitä varten olenkin jo siis hankkinut kutsuvärkkejä, tylliä, tiaran ja juuri äsken tilasin servettejä.

Riisipusseja olen jo väkertänyt peräti 26 kappaletta tässä parin illan aikana (siis kun pikkumies antaa äidin tehdä jotain omiakin juttuja.. ), enää semmoiset 114 jäljellä..

Vieraita kutsutaan tarkalleen 101, onneksi ne eivät kuitenkaan ole dalmatialaisia.. *heko heko*

Karsimme aika ison osan, koska miehen kaveripiiri on sen verran suuri. Vain läheisimmät kutsuimme, sillä kavereista muodostui "liian suuri osa", ja vieraita olisi ollut ~130 kpl.. *huokaus*

Karsiminen oli oikeasti tosi hirveetä, mutta täytyy ajatella rahaakin, kun minä marraskuussa tipahdan ihanalle kotihoidontuelle, joka ei ole kyllä todellakaan kovin hääppöinen summa. Toki yritän jotain keikkahommia sairaalanmäellä tehdä (ammatiltani olen siis lähihoitaja, aloitan sairaanhoitajan opinnot syyskuussa 2010), mutta aina niihinkään ei pysty.

Juhlapaikka on varattu myös, pidämme juhlat nuorisoseuralla. Paikkakunnalla, mistä olen kotoisin, ei oikein kummempia juhlapaikkoja ole ja yksi kriteeri oli se, että kaikki vieraat mahtuvat samaan tilaan, ja tuo oli ainut sellainen paikka. Ja saanpahan tehdä itse täysin koristeet, sitä kun tässä haluan..

Kaaso on valkattu, siihen hommaan pyysin neitokaista, joka on myös poikamme kummitäti..

Minulle tulee myös kaksi morsiusneitoa, jotka olen jo siihen hommaan pyytänyt, ja he ovat lupautuneet..

Jotenkin päähäni on pinttynyt, että "vain yksi kaaso", joten niin minä sitten teenkin. Mutta morsiusneidot ovat minulle yhtä tärkeitä kuin kaasokin! Ilman näitä kolmea neitokaista ei päivästäni tulisi mitään.

Meillä oli mieheni kanssa tässä hieman ongelmia ja pistettiin myös hääjutut jäähylle, mutta nyt olemme saaneet puhuttua asioista paljon, ja paremmin menee. Toivotaan, että jatkossa ei tarvitse tänne tulla vuodattamaan, kuinka tyhmä tuo mies taas onkaan, tms, vaan saan vain kehua..

Tilanne on kuitenkin se, että ketään muuta en vierelleni halua, enkä varmaan kelpuuttaisikaan, joten "turha" tässä on kirkkoa ja juhlapaikkaa ruveta perumaan.

"Älä valitse rakkaudessa sitä, kenen kanssa pystyt elämään. Valitse se, jota ilman et voi elää." ja tuon kriisin aikana mietin, että pystynkö elämään ilman tuota miestä. Totesin sen vaunutellessani pikkumiehen kanssa, että en. Jos eroasimme, maailmani romahtaisi. Vaikka niitä riitoja onkin, mutta niitähän on kaikilla. Ei se ole parisuhde jos riitoja ei ole. Ei aina voida olla samaa mieltä tai ajatella samalla tavalla.

"..osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä", eikös se niin mene?

Tässä tämä tänään, menen pistämään saunan päälle ja hyppään crosstrainerin selkään hetkeksi.

Pitää vielä tehdä töitä, että voisin edes ajatella olevani nätti hääpäivänä..

Kauniita unia!