Pitkasta aikaa aloittelen taas, jospa taas jaksaisi uudelleen kirjoitella, juuri alkaneen paasiailoman kunniaksi...

Viime sunnuntaina (nyt pe) tein raskaustestin, joka naytti ihan haaaaamujen haaamua (jota ei oikeastaan edes nahnyt ollenkaan, ellei kaannellyt ja vaannellyt tikkua ja siristellyt) Mutta siita se viib=va on nyt vahvistunut, ja menkat on 3 paivaa myohassa, joten pikkuhiljaa alkaa tunuta silta, etta kylla tassa nyt sitten raskaana ollaan. Aikamaoisen kauan tata onkin sitten odotettu. Syys-lokakuussa kierto alkoi tasaantua, ja siita eteenpain on ollut joka kierrossa vain iso pettymys Mutta nyt siis nayttaa hyvalta, ja sormet ristissa katsellaan missa mennaan.

Raskaushormonit jyllaavat, ja itkettaa paljon seka arsyttaa. Muista oireita ei sitten oikein olekaan. Valilla aivastaessa vatsasta nykaisee kipeasti.

Neilin isoisa kuoli talla viikolla, ja Neil on maassa ja tuntee olonsa surulliseksi. Hautajaiset on paasiaisloman jalkeisena maanantaina, niin etta mekin Onnin kanssa paastaan. Sharon oli tosi ymmartavainen ja antoi tiistain myos lomaa, kun joudutaan matkustamaan niin paljon. Itkin ihan valtoimenaan, kun juttelin Sharonin kanssa, joten nyt se, Jay ja Jane varmaan kuvittelee, etta ma olen ihan pimea. Kerroin Sarahille ja Julialle, etta tietaisivat miksi ma olen niin hermoheikko.

Tanaan olen menossa illalla tyokavereiden kanssa syomaan.