Meillä on mennyt nämä hääsuunnitelmat kyllä nyt ihan sekaisin. Alunperin oli siis tarkoitus pitää häät noin 100 hengelle (joista parikymmentä lapsia). Juhlapaikka ja kirkko oli jo varattu ja alustavasti oltiin puhuttu myös pitopalvelun kanssa asioista, olin tehnyt jo kutsukorttien kannet, hääpukukin oli jo valmiiksi katsottuna jne.

Olimme sitten tuossa viime viikolla vanhempieni luona käymässä ja tähän mennessä isä ei ole sanonut oikeastaan mitään koko häistä. Alettiin sitten puhua valokuvaksista ja hinnoista siinä noin yleisesti ja jossakin vaiheessa isäni osallistui myös keskusteluun. Hän päättikin sitten samalla ilmaista oman mielipiteensä koko häistä ja ylipäätään tästä meidän avoliitosta jne.

Meillähän tilanne on siis se, että olemme molemmat opiskelijoita joten rahaa ei ole mitenkään liikaa. Olimme kuitenkin äitini ja sulhon vanhempien kanssa puhuneet, että molempien vanhemmat osallistuvat kustannuksiin puoliksi ja me tietty itse niin paljon kuin voidaan. Nyt kuitenkin isäni antoi ymmärtää, että häneltä ei siunausta tälle liitolle heltiä eikä myöskään sitä rahallista tukea, joka tietysti on kaiken kaikkiaan toissijaista

Nomutta. Jotenkin tässä ollaan nyt järkytyksestä selvitty ja alettu suunnittelemaan ihan erilaisia häitä. Tällä hetkellä yritän etsiä sopivaa saunallista vuokramökkiä Kymenlaakson alueelta. Ajatuksena olisi siis, että vihkiminen tapahtuisi jonakin kesäperjantaina vain lähimpien sukulaisten + kaasojen ja bestmanien ollessa paikalla, jonka jälkeen menisimme vuokraamallemme mökille kahvittelemaan. Viettäisimme sitten kaksin hääyön siellä mökillä ja seuraavana päivänä tulisi lähimmät ystävämme mökille saunomaan ja grillaamaan. Ei mitään sen kummempaa ohjelmaa, ei niitä kaukaisimpia sukulaisia, ei mitään ylimääräistä.

Oikeastaan ajatus pienistä lähipiirissä vietettävistä häistä tuntuu helpottavalta. En ole itse välittänyt koskaan suurista sukujuhlista tai muistakaan vähän muodollisimmista juhlista enkä tiedä olisinko itsekään viihtynyt niin hyvin sadan hengen häissä. Olkoonkin, että ne olisivat olleet omani. Eikä tosiaan tarvitse stressata nyt mistään hienoista koristeluista ja tarjoiluista yms. koska tiedetään, että näille kutsuttaville ihmisille tärkeintä on se mukava ja leppoisa yhdessäolo.

Ainut joka tässä tietysti hirvittää on se, että aikooko isäni pitää päänsä loppuun asti. Tottakai isäni hyväksyntä oli minulle hyvin tärkeä ja odotettu asia, koska arvostan häntä suuresti ja suoraan sanottuna tuo viime viikkoinen oli kova kolaus isä-tytärsuhteelle. Lähinnä huolestuttaa siis se, että onko isäni saattamassa minua alttarille vai ei. Ja mitenkäs sitten jos sulhon vanhemmat kustantavat nyt lähes kaiken, kuinka vanhempani kehtaavat ylipäätään istuutua kahvipöytään, kun tilanne on tämä? Noh. Toivottavasti asiat selkiintyisivät kesään mennessä ja saataisiin viettää kaikin puolin ihanat ja ikimuistoiset häät meille niin tärkeiden ihmisten kanssa..