Hö.

Tänään on huono päivä. Ei mitään pms:iä. Vain aidosti surkea mieli. Harmittaa hankalat työjutut, niiden lisäksi kotona ja elämässä tekemättömät asiat.

Mitäköhän niistä häiden järjestämisistä tulee, kun perusarjen pyörittäminen kuukausi kesäloman jälkeen tuntuu liian rankalta!

Eikö voisi olla kylmän viileä ja rauhallisesti mennä eteenpäin asia kerrallaan, sen sijaan että jää murehtimaan arkipäivän tylsyyksiä... Jos ei vaikkapa jaksa imuroida, ja sitä ajatellessa olo on ikävä, onko se kenties merkki siitä, että ottaa pikkuasiat liian vakavasti?

Eikö elämässäni ole tärkeämpääkin kuin murehtia pikkuasioista, kysyisi pappavainaa. On toki. Joskus vain nuo pienenpienet ohikiitävät harminaiheet jäävät nahkaan kiinni tiukemmin kuin ne elämän suuret kysymykset. Ehkä siksi, että ne ovat niin pieniä, että mahtuvat ujuttautumaan ihohuokosiinkin. Ovelat pikku kakkiaiset. Ne sumentavat mielestä kirkkaat ajatukset ja suunnitelmat.

Pohjimmiltaan minua harmittaa eniten suunnaton saamattomuuteni minkään asian suhteen. Kun ei ole tekemisiinsä tyytyväinen, ei ole itseensä tyytyväinen. Harmituskierre on valmis.

Jos tekemättömän työn tekeminen ei kaikesta huolimatta kiinnosta, voi kokeilla itsensäharhautuskeinoja. Saattaa olla, että täytyy saada rentoutua; ottaa muutama siideri. Voi myös pyrkiä lykkäämään asioita; voisi järjestää aikataulunsa täyteen tärkeitä tapaamisia, ainakin tuntien puhelinkeskusteluja ystävien kanssa.

Uskoisin, että tänään itselleni sopisi kuitenkin parhaiten etsiä kadonnutta energiaa; siis urheilemaan ja kunnon yöunille.

Ja ehkä sitä virtaa riittää vielä suukottaa ukkokultaakin treenien jälkeen; onhan hän kuitenkin tärkeimpäni

Huomenna onneksi jo perjantain riemut edessä.