Sisaret kauniit!

Voiko tosiaan olla totta, että olen kirjoittamassa (lähinnä omaksi huvikseni) hääblogia?! Ajatus on hämmentävä, ihastuttava - ja kauhistuttava.

Olen ollut sulhaseni kanssa yhdessä juhannuksesta 2006. Rakastuimme salamana. Se oli silkkaa lihallista himoa ja kiihkoa suloisessa suviyössä. Samalla kuitenkin niin maailmojajärisyttävää tajunnanvirtaa ja sielunkumppanien kohtaamista, että nalkkiin jäin. Ihaninta, mitä minulle on aikuisiällä tapahtunut.

Kihloihin menimme 26.10.2007. Minä kosin. En malttanut odottaa, että hän ymmärtäisi tehdä niin. Naimisiin mennään 12.5.2010. Kuukauden ja päivän päättämistä on vetkuteltu, koska kiirettä ei ole. Lopulta tein valinnan hänen puolestaan. Vuoden hän oli luvannut jo aiemmin.

Siihen on vielä niin järjettömän pitkä aika. Toisaalta, kun katsoo taaksepäin, tuntuu että tapasimme äskettäin.

Viime viikon lauantain pikkutunneilla, rankan yötyörupeaman jälkeen, pyysin ystävätärtäni kaasokseni. Hän ei jaksanut vielä riemusta revetä, mutta oli otettu kunniasta - ja heti perään huudahti:"Voi ei, sitähän pitää ryhtyä suunnittelemaan!"

Maanantaina paljastin miehelleni, mitä olin tehnyt. Hän ulahti kuvaavasti:"Voi ei, nytkö se hössötys alkaa?"

Mikä hössötys? Suunnittelutyö, juu. Ei hössätä. Ollaan kuitenkin kaason kanssa kykeneväisiä tapahtumanjärjestäjiä. Saapa nähdä, millainen koetinkivi omista hääjuhlista muodostuu.