Pitkästä aikaa ehdin kirjautua tänne. Syksy on tullut ja mieli halajaa jälleen häiden suunnitteluun. Erityisesti ruokapuolen suunnittelu on vauhdissa. Järjestimme ystäville illanistujaiset, joiden yhteydessä kokeilin muutaman oman reseptin suosiota. Ex tempore kaupassa päätetyt salaattiainekset saivat yllättävän suosion, siksipä kirjaan ne tänne ylös, kun en muualle ole saanut aikaiseksi. Justiinan parempi salaattipeti Laakeaan astiaan (uuninpeltikin käy) kootaan kerroksittain - rucolaa, ja to
Hö. Tänään on huono päivä. Ei mitään pms:iä. Vain aidosti surkea mieli. Harmittaa hankalat työjutut, niiden lisäksi kotona ja elämässä tekemättömät asiat. Mitäköhän niistä häiden järjestämisistä tulee, kun perusarjen pyörittäminen kuukausi kesäloman jälkeen tuntuu liian rankalta! Eikö voisi olla kylmän viileä ja rauhallisesti mennä eteenpäin asia kerrallaan, sen sijaan että jää murehtimaan arkipäivän tylsyyksiä... Jos ei vaikkapa jaksa imuroida, ja sitä ajatellessa olo on ikävä, onko se kenties
Sisaret kauniit! Voiko tosiaan olla totta, että olen kirjoittamassa (lähinnä omaksi huvikseni) hääblogia?! Ajatus on hämmentävä, ihastuttava - ja kauhistuttava. Olen ollut sulhaseni kanssa yhdessä juhannuksesta 2006. Rakastuimme salamana. Se oli silkkaa lihallista himoa ja kiihkoa suloisessa suviyössä. Samalla kuitenkin niin maailmojajärisyttävää tajunnanvirtaa ja sielunkumppanien kohtaamista, että nalkkiin jäin. Ihaninta, mitä minulle on aikuisiällä tapahtunut. Kihloihin menimme 26.10.2007. Min
