Oman - Arabian niemimaan löytämätön aarre häämatkakohteena

Teksti: Timo Kauppinen.
Kuvat: Istockphoto, Pixabay.

Lähi-idän suurimpiin valtioihin lukeutuva Oman tarjoaa kiehtovan kohteen häämatkailijalle, joka etsii matka-albumiinsa muistoja turistirantojen ulkopuolelta. Siinä missä monien suomalaistenkin suosima Arabiemiirikunnat myi sielunsa länsimaailmalle, on Oman onnistunut säilyttämään identtisyytensä. Ja siinä on Omanin rikkaus. Vaikka Oman on melko liberaali muslimimaa, ei maahan kannata lähteä mielessään alkoholi tai uhkapelit, vaan Laban (suolainen kermamaito) ja korttipelit rakkaan kanssa aavikon yössä.

Lähi-idän suurimpiin valtioihin lukeutuvan Omanin maisemat ovat kuin taiteilijan väripaljetista, jossa keltainen hehkuu hiekka-aavikon ajatonta lämpöä ja vihreä palmujen reunustamia joenuomia, wadeja. Täällä matkailijaa odottaa upea rantaviiva ja neitseelliset rannat, jonne tuhannet merikilpikonnat vuosittain tulevat munimaan.

Maan korkein vuorenhuippu Jebel Shams kohoaa yli kolmen kilometrin korkeuteen. Henkeäsalpaavin tapa nauttia Omanin vaikuttavista vuoristomaisemista onkin vuoristokiipeily. Sesonki ajoittuu lokakuusta huhtikuuhun.

Infrastruktuuriltaan kehittynyt Oman on turvallinen ja siisti sulttaanikunta, joka ei ajan saatossa ole kuitenkaan unohtanut kulttuuriaan eikä perinteitään. Omanin päämies oli sulttaani Qaboos bin Said. Hän tuli valtaan 1970 ja uuden hallitsijan myötä tämä entinen köyhä maa sai kokea uuden kukoistuksen. Tällä hetkellä vallassa on sulttaani Haitham bin Tariq al-Said.

Linnoitusten maa

Omanissa kannatta vuokrata auto. Tieverkosto on erinomaisessa kunnossa eikä menovesikään maksa paljoa öljystä rikkaassa maassa. Viime huhtikuussa 98-oktaaninen maksoi 23 senttiä litra. Matkailijan tietä viitoittavat lukuisat linnoitukset ja vartiotornit, jotka tervehtivät sieltä täältä palmujen seasta.

Hallitus on viime vuosina kunnostanut merkittävän määrän näitä omanilaisia kansallisaarteita. Mitä pidemmälle matkailijan askeleet linnoituksessa johtavat, sitä tutummaksi Omanin historia tulee. Mikäli maan sadoista linnoituksista pitäisi valita vain kolme, olisivat ne Nizwa (koska entinen pääkaupunki), Jabrin (kattomaalauksien vuoksi) sekä Al-Hazm (sanotaan maan kauneimmaksi).

Nizwa yhdessä Izkin kanssa ovat Omanin vanhimpia kaupunkeja. Nizwa oli pääkaupunki jo ennen islamin tuloa maahan 500-luvulla. Kaupunki oli tärkeä kulttuurin ja tieteen keskus. Tänä päivänä tänne tullaan ostamaan hopeaa, josta kaupunki on kuuluisa. Nizwan taidokkaista hopeatöistä mainittakoon khanjar-tikaarit, jotka koristavat niin Omanin kansallislippua kuin myös paikallisen lentoyhtiön liiketunnusta.

Omanin Pankin pääkonttorin kultaovet säihkyvät kilvan aamuauringossa Muscatissa, maan pääkaupungissa. Kaupunki on heräämässä uuteen aamuun. Puutarhurit hoitavat istutuksia, jotka reunustavat ajoteitä. Muscatin siisteys tekee vaikutuksen matkailijaan. Vastaan ajaa luksusautoja, joiden hankintahinta saisi monen suomalaisen autoilijan pankkitilin pakkasen puolelle.

Muscatista puuttuu varsinainen ydinkeskusta. Kaupunki jakaantuu enemmänkin eri osiin. Vanhasta Muscatista löytyy esimerkiksi sulttaanin palatsi, Mutrah on kuulu basaaristaan ja kalatoristaan, kun taas Ruwi on moderni liikekeskus.

Muscatin vaikuttavimpia monumentteja on kansan suuresti arvostaman sulttaani Qaboos bin Saidin rakennuttama moskeija. Sulttaani maksoi rakennuskustannukset kokonaan omasta kukkarostaan. Moskeija on matkailijoille avoinna lauantaista keskiviikkoon kello 8 ja 11 välisen ajan.

Huikean kahdeksan tonnia painavan Swarovskin kristallikruunun alla matkailija voi vain ihailla moskeijan kaunista arkkitehtuuria, jossa on aistittavissa muun muassa marokkolaisia ja turkkilaisia tyylisuuntia. Maailman suurimmaksi sanottu käsinsolmittu matto peittää päärukoussalin lattian.

Ulkona moskeijan viisi tornia kurkottavat kohti sinistä taivasta. Ne kuvaavat islamin peruspilareita; ”ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on hänen profeettansa”, viisi päivittäistä rukoushetkeä, almujen antaminen köyhille, paasto Ramadan-kuukauden aikana sekä pyhiinvaellus Mekkaan ainakin kerran elämässä.

Portti itäiseen Omaniin on Ibra. Keskiviikkoisin pidettävät naisten markkinat keräävät paljon väkeä kaupunkiin. Kuten nimikin kertoo ovat markkinat suunnattu naisille. Tarjolla on lastenvaatteista aina meikkeihin ja taloustavaroihin asti. Myyjiä ja ostajia tulee eri puolilta maakuntaa. Kuulumiset vaihdetaan samalla ostosten lomassa.

Käsin solmitun puolitoistametriä pitkän villanmaton hinnaksi sanotaan 19 euroa. Se on hinta, jota Suomen Tulli tuskin uskoisi todeksi. Markkinoilla kyltti muistuttaa matkailijaa, ettei valokuvaaminen ole suotavaa. Muslimimaissa naisten valokuvaamista ei yleensä katsota suopein silmin, joten kohtelias matkailija kysyy aina luvan kuvaamiseen.

Suitsukepihkan huumassa

Omanilaisten hääparien keskuudessa suosituin kotimaan häälomakohde on Salalah. Jopa itse sulttaanilla on täällä yksi palatsi. Parhaiten Salalahiin pääsee Muscatista lentäen. Lentoaika on alle kaksi tuntia. Salalahin kesä-syyskuun kestävä monsuuniaika muuttaa alueen vehreiksi nummiksi. Se on aikaa, jolloin omanilaiset itse mielellään vierailevat Salalahissa. Turkoosin meren hyväilemät valkoiset rannat suorastaan houkuttelevat viipymään pitempään. Salalahissa sijaitsee myös profeetta Jobin oletettu hauta, tärkeä pyhiinvaelluskohde muslimeille, kristityille sekä juutalaisille.

Matka Omaniin on myös matka suitsukepihkan maahan. Suitsuke tuoksuu kaikkialla; basaareissa, yksityiskodeissa sekä valtion virastoissa. Myös maailman kalleimpiin hajuvesiin lukeutuva omanilainen Amouage käyttää tuoksuissaan suitsukepihkaa.

Salalahissa matkailijan on mahdollisuus nähdä, kuinka suitsukepihkaa kerätään alueen Boswellia-puista.  Suitsukepihkakaravaanit kuljettivat aikoinaan tätä kultaakin kalliimpaa ainetta vuorten ja erämaiden halki Syyriaan ja Egyptiin. Välimeren poikki laivat veivät sitä aina Roomaan ja muualle Eurooppaan. Jopa Saban kuningatar ihastui suitsukepihkaan niin, että hän lähetti sitä Salomon hoviin tehdäkseen vaikutuksen kuninkaaseen.

Beduiinikansa

Arviolta 35 prosenttia sulttaanikunnan väestöstä on beduiineja. Heitä voi tavata esimerkiksi Wahiba Sandsin hiekka-aavikolla, jossa asuu noin 3000 beduiinia. Heimoista mainittakoon muun muassa Al-Wahibah, Amr sekä Mawalik. He asuvat teltoissa ja kasvattavat kameleita ja vuohia. Beduiinit ovat myös taitavia kutojia. Erilaiset kuviot ja voimakkaat värit antavat omaperäisen ilmeen heidän kudonnaisille.

Olisi sääli vierailla Omanissa ilman käyntiä Wahiba Sandsilla. Huikeat hiekkadyynit kohoavat jopa parinsadan metrin korkeuteen. Hiekan väri vaihtelee appelsiinista aina meripihkaan ja kultaan asti. Wahiba Sands on kokemus, joka ei jätä kylmäksi 21. vuosisadan seikkailun nälkäistä häämatkailijaa, tutustui hän aavikkoon sitten kamelin selässä tai maasturin kyydissä.

Beduiinihäät ovat värikäs tapahtuma musiikkeineen ja tansseineen. Häihin tullaan pitkienkin välimatkojen päästä. Ennen 70-lukua beduiininainen ei saanut itse valita aviopuolisoaan, vaan hänet valitsi yleensä perheen isä. Tänä päivänä morsian saa itse valita elämänkumppaninsa ja erimerkiksi avioliitot eri beduiiniryhmien välillä ovat sallittuja. Jos beduiininaisen kasvot ovat kokonaan peitetyt tarkoittaa se, että hän on naimisissa. Kasvojensa peittämisellä hän haluaa säilyttää kauneutensa vain aviopuolisolleen.

Omanilaiseen hääpöytään kuuluu halva. Sen valmistukseen käytetään muun muassa ruusuvettä, sahramia sekä manteleita. Raaka-aineet sekoitetaan keskenään, jonka jälkeen tahnaa keitetään tunteja. Lopputuloksena on makeinen, jota harva omanilainen voi vastustaa. Paras ostospaikka on suoraan tehtaalta. Meren rannalla sijaitseva Barka on tunnettu halvasta.

Matkusta nyt

Sulttaanikunta on maa, jossa voi vielä kokea jotain aitoa ja erikoista. Matkailijoita on toistaiseksi vähän, joten maahan kannattaa matkustaa juuri nyt. Rikas historia, omaleimainen kulttuuri sekä ainutlaatuinen arkkitehtuuri ovat erinomaisia syitä lähteä matkaan. Parasta lienee kuitenkin omanilaisten ystävällisyys. Ei ole lainkaan harvinaista, että omanilainen kutsuu satunnaisen matkailijan kotiinsa jakamaan aterian. Esimerkiksi minä sain kokea tämän kunnian.