Teksti: Matti Vehmanen
Kuvat: Naimisiin.info, www.luxembourg.co.uk

Luxemburg – tuo romanttinen pakopaikka

Melusinasta kerrotaan, että hän oli Luxemburgin perustajan kreivi Siegfriedin vaimo. Naimisiin mennessään Melusinalla oli esittää vain yksi ainoa toive: että aina kerran kuukaudessa Siegfriedin piti jättää hänet yksin yhdeksi päiväksi ja yöksi, eikä Siegfried saisi koskaan kysyä miksi, tai muutenkaan yrittää ottaa selville syytä moiseen. Koska Melusina oli niin kovin kaunis ja Siegfriedille mieluinen tyttö, ei hallitsija voinut vastustaa tytön toivetta, vaan salli hänelle tämän yhden ehdon. Vuodet kuluivat ja Melusina teki paljon hyvää Luxemburgin kansalle. Erityisesti köyhät ja sairaat olivat aina hänen suosiossaan. Koko kansa kiintyi syvästi tuohon kuvankauniisen seireeniä muistuttavaan nuoreen tyttöön. Hänen suosionsa oli kansan keskuudessa ennennäkemätön.

Aina kuun ensimmäisenä keskiviikkona Melusina vetäytyi huoneeseensa Luxemburgin kaupungin linnoituksen kätköihin, eikä häntä koskaan nähty ennenkuin vasta seuraavan torstain aamuna. Sattui kuitenkin niin, että eräänä keskiviikkona kreivi Siegfriedin uteliaisuus lopulta voitti. Hän ei yksinkertaisesti kestänyt vaimonsa pitkään jatkunutta salaisuutta ja päätyi kurkistelemaan Melusinan huoneen avaimenreiästä. Kauhistuneena hän näki kuinka Melusina istui kylpemässä suuressa kultasomistein koristellussa ammeessaan suuri kalanpyrstö yli ammeen reunan roikkuen. Kuten tiedetään, merenneidoilla on erittäin voimakas kuudes aisti ja niinpä Melusinakin aisti, kuinka häntä katseltiin salaa. Siinä samassa tämä hyppäsikin alas ikkunasta suoraan alla virtaavaan Alzette-jokeen, eikä häntä sen koomin ole nähty. Paitsi vielä joskus nykyäänkin joku välillä kertoo nähneensä vaalean ja erittäin kauniin naisen kasvot Alzette-joen kuvajaisessa.

“Mir wëlle bleiwe wat mir sin – Haluamme säilyä sellaisina kuin olemme“

Johtuuko sitten maan pienuudesta tai jostain muusta syystä, Luxemburg saa harvoin osakseen kovinkaan suurta julkisuutta. Ne, jotka maassa ovat käyneet, kertovat kuitenkin aina samaa: Luxemburgissa on jotain outoa ja erilaista vetovoimaa. Maa on pienen pieni ja se sijaitsee keskellä suuria Euroopan valtioita, rajanaapureina ovat Ranska, Belgia ja Saksa. Luxemburgin pääkaupunki taas kohoaa ylväänä katsellen yli Petrusse- ja Alzette-laaksojen.

Kaupungin omintakeinen charmi tarjoaakin oivat ainekset vaikkapa romanttiselle viikonlopulle. Täällä yhdistyvät vaivihkaa Keski-Eurooppalaisen kaupungin ylevä hienostuneisuus ja Etelä-Euroopasta tuttu hieman rennompi elämäntyyli. Jopa suuret filmiyhtiöt kokoontuvat tänne tekemään elokuviaan. Ilmapiiri suorastaan kutsuu rauhalliselle iltapäiväkävelylle ja istumaan kaupungin lukuisiin kahviloihin ja terasseille.

Place d´Armes, Place Guillame tai Place de Paris ovat täynnä katukahviloita aivan toinen toistensa lomassa. Näille aukioille kerääntyvät soittokunnat ja muut orkesterit antamaan iltapäivä- ja iltakonserttejaan. Ihmiset istuvat kaikessa rauhassa tuntikausia lempijuomaansa maistellen ja kaikkein parhaimpia marsseja sekä valsseja kuunnellen. Pienet kapeat kujat taas houkuttelevat tutkimusretkille ja eritoten vanhan kaupungin katukuvassa huokuu tuhatvuotisen historian havina. Luxemburg onkin yli 1000 vuotta vanha ja sen ensimmäisiä linnoittajia olivat Roomalaiset. Nykymuotoisen kaupungin perustajana mainitaan tuo tarinassakin esiintynyt Kreivi Siegfried; vuosiluku kirjoitettiin silloin 963. Noihin aikoihin sanottiin, että Luxemburg oli ”Pohjoisen Gibraltar”, eräs Euroopan vahvimmista linnoituksista ja ehkä kaikkein vaikein valloittaa.

Keskustan kaupunkikuvalle ominaista ovatkin eri aikakausien linnoitukset, muurit, sillat ja kasematit. Ne kuuluvat nykyisin Unescon maailman perintökalleuksien listalle. Rakennelmat kätkevät sisälleen kilometreittäin tunneleita ja salaisia onkaloita, jonne kaupunkilaiset ennen muinoin vetäytyivät suojaan aina vihollisen uhatessa. Luxemburgia ovatkin hallinneet milloin Rooma tai Preussi, milloin Espanja ja arkkitehtuurikin on sen mukaista – se on saanut vaikutteita kaikkialta Euroopasta ja kaikilta eri aikakausilta. Parasta kuitenkin tässä yhteydessä on se, että täällä uusi ja vanha elävät sulassa sovussa keskenään. Ja aina kun uutta rakennetaan, vanha säilytetään.

Uudemman ja nykyaikaisemman keskustan alueelta löytyvät parhaat ostoskadut. Kaikki huipputuotteet ja –merkit ovat täällä edustettuina. Täällä sijaitsevat myös kuuluisat Villeroy & Bochin tehtaanmyymälät. Laajat aukeat ja torit ovat lukuisten ravintoloiden ympäröimät ja erinomaista ruokaa monesta eri ruokakulttuurista on tarjolla. Kirkkoja, museoita, näyttelyitä ja teattereita löytyy myös joka makuun.

Euroopan pikkujättiläinen

Nykyinen Luxemburg on todellinen hyvinvointivaltio ja samalla yksi Euroopan Unionin perustaja-valtioista. Maahan on keskittynyt lukuisia EU:n hallintovirastoja ja lähes 250 eri pankkiryhmittymää ympäri maailman ovat edustettuina. Maan bruttokansantuote on Euroopan korkein. Kieliä on käytössä periaatteessa kolme: ranska, saksa ja paikallisväestön oma kieli, letzebuergish. Käytännössä kieliä on kuitenkin neljä, sillä englannillakin tulee hyvin toimeen. Lähes kaikki paikalliset vauvasta vaariin puhuvat jokaista näistä neljästä kielestä. Luxemburg on Suuriruhtinaskunta (Grand-Duché de Luxembourg) ja sitä hallitsee suvereenisti kaikkien ihailema ja kunnioittama Suuriruhtinas Henry, Le Grand-Duc.

Asukkaitten määrä koko Luxemburgin suuriruhtinaskunnassa jää reilusti alle 500 000:n ja tästäkin joukosta noin 40% on ulkomaalaisia. Ehkäpä juuri siksi paikallisväestöllä onkin erittäin suuri kunnioitus omaa historiaansa, alkuperäänsä ja pientä kansaansa kohtaan. Viimeisin ja lopullinen vapautus Luxemburgille koitti 1945, kun amerikkalaisten panssaridivisioona kenraali Pattonin johdolla marssi kaupunkiin ja Aseitten Aukiolle (Place d´Armes) vapauttaen Luxemburgilaiset silloisen natsi-Saksan ikeestä.

Linnojen, viinien ja oluiden maaseutu

Luxemburgin maaseutu on erittäin kaunista ja vaihtelevaa. Siellä yhtyvät Ardennien jylhä vuoristo sekä Mosellen laaksot viiniviljelmineen. Korkeusvaihtelut saattavat olla paikoin suuriakin. Luxemburgissa on yhteensä 79 eri linnaa joista vaikuttavin on Vianden, Suuriruhtinaskunnan suurin feodaali-linna ja Orange-Nassau hallitsijasuvun kotilinna. Linna on todellakin niin vaikuttava ja uskomattomalla paikalla, että siellä on kuvattu muunmuassa yksi Dracula-elokuvista.

Mittavat viiniviljelmät peittävät lähes kaikki Moselle-laakson rinteet Saksan ja Luxemburgin rajalla. Mosel-joen rantaa kulkeekin niin sanottu viinitie, ”Route de Vin”. Tien varren kylissä sijaitsee useita kuohuviinitehtaita joista kuuluisin lienee Bernard-Massard. Bernard-Massardin tuotteet ovat voittaneet pääpalkinnon monet kerrat kansainvälisissä kuohuviinikilpailuissa. Jokirannan pikkukaupungeissa, kuten Grevenmacher ja Remich, onkin mukava seisahtaa vaikkapa lasilliselle ja nauttia samalla maittava lounas tai päivällinen mahtavia maisemia ihaillen. Luxemburg on myös merkittävä oluentuottajamaa ja täältä löytyykin viidestä kuuteen loistavaa omaa olutmerkkiä, jotka kaikki kilpailevat tasapäisesti kansan suosiosta.

Euroopan vihreä sydän

Luxemburgia kutsutaan yleisesti Euroopan vihreäksi sydämeksi. Sillä on ollut ja on edelleen pienuudestaan huolimatta olennainen merkitys Euroopalle, Eurooppalaiselle kulttuurille ja nykyisellään Euroopan yhteisölle. Luxemburg on suvaitseva, erittäin siisti ja rauhallinen maa. Harvan valtion väestössä onkaan yhtä monta kulttuuria ja kansaa vakituisesti edustettuina kuin on Luxemburgissa. Täällä tuo kaikki kuitenkin koetaan rikkautena, ei esteenä tai haittana.

Vuosisadat tämän alueen omistuksesta ja hallinasta on käyty verisiä sotia - nykyisellään Luxemburg on kuitenkin maailman turvallisin pääkaupunki. Täällä on jokaisen hyvä seisahtua hetkeksi, nauttia elämästä ja antaa historian tuulten puhaltaa syvälle sieluun.